Vähä Katekismus

kirjoittanut Martti Luther

Lutherin esipuhe

Lutherin esipuhe

Tavallisille papeille ja saarnaajille

Martti Luther toivottaa kaikille uskollisille ja hurskaille papeille ja saarnaajille Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa, laupeutta ja rauhaa.

Äskeisillä tarkastusmatkoilla* havaitsemani valitettava ja onneton hätätila on suorastaan pakottanut minut tekemään tästä katekismuksesta eli kristinopin esityksestä Lyhyen, suppean ja yksinkertaisen. Voi hyvä Jumala sitä surkeutta, minkä olen saanut nähdä! Tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään, ja valitettavasti myös monet papit ovat jokseenkin taitamattomia ja kyvyttömiä opettamaan. Kaikkien heidän kuitenkin pitäisi olla kristittyjä, kastettuja ja pyhän ehtoollisen sakramentin nauttijoita, vaikka eivät osaa Isä meidän -rukousta, uskontunnustusta eivätkä kymmentä käskyä. He antavat elämänsä kulua niin kuin tyhmän karjan ja järjettömien sikojen elämä kuluu. Evankeliumin tultua nyt julki he ovat silti oppineet todella mestarillisesti väärinkäyttämään kaikkea vapautta. Voi teitä piispoja! Mitä vastattavaa teillä tosiaankaan voi koskaan olla Kristukselle, kun olette näin häpeällisesti jättäneet kansan omiin oloihinsa ettekä ole silmänräpäyksen vertaa tehneet totta virastanne? Kunpa välttäisittekin kaiken onnettomuuden! Te huolehditte siitä, että sakramentti nautitaan ainoastaan yhdessä muodossa ja pakotatte noudattamaan ihmissäädöksiänne, mutta olette sitä vastoin täysin välinpitämättömiä siitä, osaavatko ihmiset Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen, kymmenen käskyä tai yhtään Jumalan sanaa. Voi teitä, myllynkivi kaulaanne!

Siksi pyydän Jumalan tähden teitä kaikkia, rakkaat herrat ja veljet, teitä, jotka olette pappeja ja saarnaajia: ryhtykää hoitamaan virkaanne koko sydämestänne, armahtakaa huostaanne annettua kansaa ja auttakaa meitä iskemään katekismus sen ja erityisesti nuorison päähän. Ne jotka eivät kykene sitä paremmin tekemään, ottakoot käyttöönsä nämä taulut ja kaavat sekä opettakoot seuraavalla tavalla kansaa painamaan ne sana sanalta mieleensä.

Ensiksi. Saarnaajan on ennen kaikkea varottava ja vältettävä monenlaisia, toisistaan poikkeavia sanamuotoja kymmenestä käskystä, Isä meidän -rukouksesta, uskontunnustuksesta, sakramenteista jne. Hänen on valittava yksi ainoa muoto, pysyttävä siinä ja käytettävä sitä vuodesta toiseen. Nuoria ja yksinkertaisia ihmisiä on nimittäin opetettava yhdenlaisin, määrätyin sanamuodoin, muutoin he menevät kovin helposti sekaisin. Jos tänään opetetaan niin ja vuoden kuluttua parantelun halusta näin, koko työ ja vaiva valuu hukkaan. Tämän ovat hyvin oivaltaneet myös rakkaat isät, jotka kaikki ovat käyttäneet Isä meidän -rukouksesta, uskontunnustuksesta ja kymmenestä käskystä aina samaa muotoa. Siksi on meidänkin opetettava nuorille ja yksinkertaisille ihmisille nämä lauseet siten, ettemme siirrä tavuakaan paikaltansa. Emme saa yhtenä vuonna pitää hyvänä tai suositella yhtä muotoa ja toisena vuonna toista. Valitse sen vuoksi mielesi mukainen muoto ja pysy siinä aina. Tietosi saat osoittaa silloin, kun saarnaat oppineille ja ymmärtäväisille. Silloin voit muodostella nämä lauseet niin monenkirjaviksi kuin osaat ja sorvailla niitä niin mestarillisesti kuin kykenet. Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.

Sillä vaikka ketään ei voi eikä sovikaan pakottaa uskoon, niin kansaa on silti ohjattava tietämään, mitä ne ihmiset pitävät oikeana ja vääränä, joiden keskuudessa he haluavat asua, hankkia elantonsa ja elää. Kaupunkiin asumaan hakeutuvan on nimittäin tunnettava kaupungin laki, jonka suojaa hän aikoo nauttia, ja noudatettava sitä, riippumatta siitä, uskooko hän todella vai onko hän sisimmässään roisto tai lurjus.

Toiseksi. Sitten kun he ovat nämä kohdat oppineet hyvin ulkoa, opeta heidät ymmärtämään niiden merkitys, jotta he myös käsittäisivät lausumansa. Voit jälleen käyttää joko näiden taulujen sanamuotoa tai valita mielesi mukaan jonkin muun Lyhyen sana muodon. Pysy siinä tavuakaan muuttamatta, aivan samoin kuin juuri sanottiin itse tekstin opettelemisesta. Käytä siihen aikaa, sillä ei ole tarpeen käsitellä kaikkea yhdellä kertaa, vaan on edettävä kohta kohdalta. Ota toinen käsky vasta sitten kun he ymmärtävät ensimmäisen, ja niin edelleen. Muutoin kaikki valuu yli laitojen eikä heidän muistiinsa jää mitään.

Kolmanneksi. Kun olet opettanut heille tällaisen Lyhyen katekismuksen, ota käyttöösi Iso katekismus sekä rikastuta ja laajenna heidän ymmärrystään. Selitä siitä jokainen käsky, rukous ja uskonkohta sekä niihin liittyvät monenlaiset sovellutukset, hyvä ja hyöty, vaara ja vahinko. Kaikkeen löydät runsaasti ainesta monista tästä aihepiiristä laadituista kirjoista. Painota erityisesti niitä käskyjä ja kohtia, joissa näet väkesi eniten ohjausta tarvitsevan. Esimerkiksi varastamisen kieltävää seitsemättä käskyä sinun on ' lujasti iskettävä käsityöläisten, kauppiaiden ja myös talonpoikien ja heidän palvelusväkensä mieleen, sillä tällaisten ihmisten keskuudessa esiintyy paljon kaikenlaista epärehellisyyttä sekä varastelua. Lapsia ja tavallista kansaa sinun taas on opastettava neljänteen käskyyn, jotta he eläisivät hiljaisesti, uskollisesti, kuuliaisesti ja sävyisästi. Käytä aina paljon Raamatun esimerkkikertomuksia siitä, miten Jumala on heidänlaisiaan rangaissut ja siunannut.

Kehota tässä yhteydessä erityisesti myös esivaltaa ja vanhempia hoitamaan hyvin tehtävänsä ja toimittamaan lapset kouluun. Osoita, että he niin menetellessään täyttävät velvollisuutensa ja että he laiminlyödessään sen lankeavat raskaaseen syntiin. He ovat silloin sekä Jumalan että ihmisten pahimpia vihollisia: he nimittäin kumoavat ja hävittävät samalla sekä Jumalan valtakunnan että maallisen valtakunnan. Selvitä heille tarkoin, millaista surkeaa vahinkoa he tuottavat ja miten kauheasti Jumala heitä rankaisee, elleivät he anna apuansa lasten kasvattamiseen papeiksi, saarnaajiksi, kirjureiksi jne. Sillä vanhemmat ja esivalta rikkovat nyt tässä asiassa sanoin kuvaamattomasti. Myös Perkeleellä on tässä jotain mielessään.

Lopuksi. Paavin sortovallan nyt lakattua ihmiset eivät enää haluakaan käydä ehtoollisella, vaan väheksyvät sitä. Tässä on jälleen syytä kovisteluun. Sen on kuitenkin tapahduttava niin, ettei ketään pakoteta uskoon tai ehtoolliselle. Emme saa myöskään antaa mitään määräystä ajasta tai paikasta. Sen sijaan meidän on saarnattava niin, että he ilman määräyksiämme kokoontuvat ja suorastaan vaativat meitä pappeja antamaan sakramentin. Tähän päästään sanomalla heille näin: Joka ei hakeudu ehtoolliselle eikä kaipaa sitä vähintään kerran tai neljästi vuodessa, se on vaarassa halveksia sakramenttia ja lakata olemasta kristitty. Hän on yhtä vähän kristitty kuin se, joka ei usko eikä kuule evankeliumia. Kristus ei nimittäin sanonut: "jättäkää se tekemättä" tai "väheksykää sitä", vaan "niin usein kuin te juotte, tehkää se" jne. Hän tahtoo, että se otetaan täysin todesta ja ettei sitä yhtään laiminlyödä eikä halveksita. Hän sanoo: "tehkää se".

Sakramentin vähätteleminen taasen on merkki siitä, ettei asianomaisessa ole ollenkaan syntiä, lihaa, Perkelettä, maailmaa, kuolemaa, vaaraa eikä helvettiä - toisin sanoen hän ei usko mihinkään niistä, vaikka on hyvinkin korviaan myöten niihin vajonnut ja kaksinkertaisesti Perkeleen oma. Hän ei myöskään tarvitse lainkaan armoa, elämää, paratiisia, taivasten valtakuntaa, Kristusta, Jumalaa eikä mitään hyvää. Jos hän nimittäin uskoisi, että hänessä on noin paljon pahaa ja että hän tarvitsee noin paljon hyvää, hän ei tällä tavoin hylkäisi sakramenttia, joka auttaa hänet sellaisesta pahasta ja antaa hänelle niin paljon hyvää. Mitään lakia ei myöskään tarvittaisi hänen velvoittamisekseen käymään ehtoollisella, vaan itse hän sinne juoksisi ja kiiruhtaisi, itse pakottaisi itseään ja vaatimalla vaatisi sinua antamaan hänelle sakramentin.

Siksi et saa säätää tässä asiassa mitään lakia niin kuin paavi. Selitä vain tarkoin tähän sakramenttiin liittyvät edut ja haitat, hätä ja hyöty, vaara ja pelastus. Ihmiset tulevat silloin itsestään, ilman pakotustasi. Jos he taas eivät tule, anna heidän mennä menojaan ja sano heille, että he ovat Perkeleen omia eivätkä osaa arvioida ja tuntea omaa suurta hätäänsä eivätkä Jumalan armollista apua. Mutta jollet toimi tällä tavalla tai jos teet asiasta lain ja myrkyn, on oma syysi, että he halveksivat sakramenttia. Pakkohan heidän on olla velttoja, kun sinä nukut ja vaikenet. Kiinnitä siksi huomiosi tähän, pappi ja saarnaaja! Virkamme on nyt muuttunut toisenlaiseksi kuin paavin alaisuudessa. Siitä on nyt tullut vakava pelastuksen virka. Sinulla on nyt runsaasti vaivaa ja työtä, vaaraa ja ahdistusta, vähän saat siitä vastineeksi maailmassa kiitosta ja palkkaa. Mutta jos työskentelemme uskollisesti, Kristus itse tulee olemaan palkkamme. Siihen meitä auttakoon kaiken armon Isä. Hänelle iankaikkinen ylistys ja kiitos Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.